howthetimepassedaway

 

Hohhoijjaa, kyllä väsyttää! kaverit olivat eilen illalla myöhään meillä, ja nukkumaan pääsin tuossa ennen kolmea yöllä :D en oo pitkään aikaan valvonut noin myöhään, plus että mun piti tänä aamuna ylös jo ennen kahdeksaa. Kävin pika pika suihkussa, kuivasin hiukset ja lätkäsin meikit naamaan, ja pari mun työkaveria tuli hakemaan mua tuossa ysin jälkeen, sillä tänään meillä oli Posti-koulutus. Toi meidän kylän posti siirtyy 29 päivä tätä kuuta meidän kaupalle, elikkä musta tulee samalla myös posteljooni :D tavallaan siistiä, sillä mua kiehtoo kun kakaraa jouluaattona se mitä ne paketit sisältää, ja kun ruvetaan olemaan pakettejen kanssa tekemisissä, mä saan vähän ravistella niit ja yrittää arvailla mitä niitten sisällä vois olla :D luoja oon lapsellinen! Koulutus päivä meni kyllä ihan kivasti, noi mun työkaverit on niin hassuja että ei tuu montaakaan akward momenttia sillä yleensä me hoidetaan asiat yhdessä naurellen. Kiitos Mirjalle joka meitä opasti postin toiminnasta ja saatiin oppia edes vähän miten toi systeemi tulee toimimaan meidän pisteessä tästä edes. Mä olin tuossa pikkasen ennen kuutta kotona, ja kannoin polttopuita ja aloittelin iltatallia ja lähdin käymään vielä ystävän luona ja nyt vasta pääsin kotiin. Mua väsyttää kyllä nyt aivan valtavasti, ja mulla on huomenna kouluakin. Epäreilua että muilla koululaisilla on viikko lomaa, ja meillä ainoastaan kaksi päivää! korvaantuuhan ne toisilla lomilla, mutta kyllä kokonainen syysloma viikko ois jotain.

Mä sain tänään taas kuulla aika ikävän kommentin, vaikka se kuulemma olikin vitsillä mutta jotain peräähän vitseilläkin aina on, eikö? Kommentti oli 'älä syö sitä, ettei sun sixpäck katoa.' eli toisin sanoen, älä syö, tai sä taas lihot takas ja oot sitten taas läski. Voi herranjestas tätä maailmaa. Joo, mä en nyt enään tätä nykyään jaksa ottaa vakavasti kaikkea mitä kuulen puhuttavan. Oikeasti. Vittu, ei sitä liho silmissä jos sattuu pari päivää syömään epäterveellisemmin tai joskus herkuttelemaan. Mua ärsyttää tuollaiset ihmiset jotka heti kuvittelevat että nyt kun oon laihtunut, niin mä elän porkkanoilla ja kaalilla. Joo haloo, mäkin oon ihminen. Rakastan makeaa. Ällömakeita asioita, AIVAN VALTAVASTI! suklaa on parasta mitä tiedän. Okei, jäätelön jälkeen. Mä oon tällä hetkellä ihan tyytyväinen siihen miltä mä näytän, vähän tuota masua kun saisin muokattua ja peppua piukemmaksi niin oisin liiankin täydellinen. Miten mä sanoisin tän nyt järkevimmin? jos tän sisästäis yhteen lauseeseen, niin se ois tällainen: ' Sä elät kerran, syö kaikkea, älä jätä mitään maistamatta, muista silti liikkua ja elää myös viikkoja terveellisesti syöden ja liikkuen.' Vituttaa tuollaiset kommentit, välillä mä päästän ne toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, toisinaan ne jää mun pään sisään pyörimään pitemmäksikin aikaa. Mä oon oppinut yhden tärkeän asian viimeisen kahden vuoden aikana, ja se on miten pysyä vahvana. Mä en enään ole samanlainen ihminen mitä mä silloin joskus olin, vaan laihtumisen myötä oon oppinut olemaan myönteisempi elämää kohtaan, nauttimaan pienistä iloista, ja nauttimaan ihanasta ruuasta. Ennen mä söin vain huvikseni. Nykyään mä nautin siitä ihan eri tavalla. Ihmisten kommentit eivät enään masenna mua, vaan ainoastaan kasvattavat mun itseluottamusta siitä että mä pystyn ylläpitämään elämän minkä oon aloittanut normaali painoisena. Mulla on vieläkin kiittämättä sitä erästä henkilöä, jonka ansiota on että mä oon nyt terveempi ja itseluottamusta täynnä. jonain päivänä mä kiitän häntä, ja näytän kaikille että vahvuutta on se, että pystyy voittamaan itsensä joka päivä.