Pakko myöntää, etten mä ole tänä kesänä ottanut melkein lainkaan kuvia meidän canonilla, joten sato on jäänyt melko köyhäks. Pitää tarkemmin selailla läpi kuvakirjastoa tässä myöhemmin. Puhelimen muisti on kyllä ihan täynnä kaikkia kesä kuvia, mutta laatu nyt on mitä on :D

Mulla on taas vähän selvitettävää koulun wilma - ohjelman kanssa, sillä kaikki lukion kurssit joko ei näy, tai sitten niitä onkin yks kaks liian vähän. Oon mielestäni opiskellut kyllä niin paljon että kurssi valintojen olisi tullut mennä putkeen, sillä hyppäsin tämän jakson viidennen kurssin psykologialta pois. Huomenna taas opon juttusille ja selvittämään koko sotku, ja jos mun toive käy toteen, niin mulla ei ole maanantaisin koulua. Jee!

Nyt riipustamaan äkkiä pyykit narulle kuivumaan, ja ajattelin lukea hieman maantietoa, ja sen jälkeen käväsemän tallilla. Kuuluillaan huomenna lisää!

 

Heippa taas pitkästä aikaa! Mä en tiedä onko moni ihmetellyt mihin mun bloggailut on jäänyt, onko kukaan kaivannut mun postauksia tai ylipäätänsä ihmetelly että kuinka mulle oikein kävi? Asia on nyt niin, ettei vanha blogi enään suostunut latailemaan mun kuvia, joten mulle tuli pieni masis matkalla, ja ajattelin sekoilla kasaan kokonaan uuden blogin kunhan kerkeän. Hieno ajankohta, sillä ylioppilaskirjoitukset lähestyy, mutta tuntui vaan niin kutkuttavalta aloittaa tän uuden blogin väsääminen jo ennen kirjoituksia. Saan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, tuntuu jotenkin ihanalta! Mun vanhan blogin osoite on vieläkin armielinablogi.blogspot.com, joten käykää siellä jos vielä haluatte. Ajattelin poistaa sen kokonaan käytöstä, kunhan enhdin ottaa kaikki kuvat sieltä talteen ensin koneelle ja muistitikulle, sillä enhän halua kadottaa kaikkia ihania kuvia mitä olen kuvaillut kolmen vuoden aikana, hihi! Taitaa olla vaikka millaisia kuvaa siellä :D

Eli uuden blogini osoitteeksi tuli sitten hieman vaikeampi, tai no, ei nyt sentään, mutta englanninkielinen yhteenveto sanoista 'How the time passed away' Howthetimepassedaway.blogspot.com! Voin paljastaa että nimi tulee yhdestä Daughtryn kappaleesta, ja sen sanoista. Oon fiilistelly Daughtrya vaikka kuinka kauan, ja ne laulut eivät petä, ja mulle ainakin jokainen laulu tuo jonkinlaisia muistoja mitä elämän varrella on sattunut, ja joskus jopa ihmettelen, että miten se voi edes olla mahdollista? Yks jenkki bändi skriivais mun elämän tarinaa? Siis no way, mutta näin mä ajattelen! Oon ihan mahdoton haaveilija tyttö, en runotyttö, haaveilija. Haaveilen perheestä, ihanasta miehestä, omasta kodista, matkustamisesta, sisustamisesta, hyvästä työstä. Unelmat eivät ole väärin, eihän? Ei mun mielestä. Mielikuvitus on vain rajana! Elikkäs, uusi, uudempi ja viisampi bloggaaja aloittaa bloggaamisen teille rakkaat lukijat, juuri nyt.